Niitin kanssa juostiin kolme rataa ja jos nyt pikaista analyysia radoista tekee, niin koira alkaa olla osaamiseltaan aika hyvällä tasolla, muutaman kontaktin olisi voinut ottaa huolellisemmin. Jokaisella radalla tulleet suoritusvirheet olivat ohjaajan eli minun aikaansaannoksia :D
Ensimmäisellä radalla katsoin, että menee pitkäksi ja sujahtaa putkeen ja jotenkin tuli jäätyminen ja hypylle ajateltu päällejuoksu oli jotain aivan muuta, käsittämätöntä räpellystä ehkäpä, onks se joku ohjauskuvio?!
Toisella radalla oli niin hyvä meininki ja fiilis, mutta hutilointi hypylle lähetyksessä ja koira lipsahti takaakiertoon. En sitä siinä enää viitsinyt alkaa omaa mokaani korjailla, kun oli niin hyvä vauhti päällä, että jatkoin surutta seuraavalle esteelle ja siitä tietty hylätty.
Viimeinen rata oli myös hyvä, mutta liian hätäinen valssi juuri koiran ollessa rimalla ja rima tippui.
Tässä nämä kolme Niitin rataa videoituna:
Sunnuntaina jatkettiin 1-luokassa Amigon ja Juran kanssa. Amigossa tykkään sen estehakuisuudesta ja tietyllä tapaa rennon ja vaivattoman näköisestä etenemisestä, toki ohjaajan pitää osata ja ehtiä kertoa minne mennään ja hidas tuo koira ei tosiaan ole! Jura on vielä melkoinen sählä, mutta kun miettii mistä aloitettiin, niin siihen nähden se oli lähes hallinnassa radalla :D
Amigo teki kaksi voittonollaa, joista sitten luva ja serti sekä nousu 2-luokkaan. Kunnollisista kontakteista ei ollut tietoakaan ja niitä aletaan nyt hioa kuntoon ennen kuin isommin 2-luokassa kisaillaan. Toisella radalla Amigo liukastui ja luisui päin keppiä aika ikävän näköisesti. Herkempi koira ei varmasti olisi enää pujotellut, mutta tuo on aika kovapäinen verrattuna vaikka Niittiin, joka on tosi pehmeä luonteeltaan.
Tässä Amigon videot kisoista:
Juran kanssa oltiin ekaa kertaa tuolla kisaamassa ja eihän se oo tainnu olla muuten ikinä missään muualla kisoissa, kuin kolme kertaa aiemmin TSAU:n hallissa. Se on vielä niin innoissaan ja ihmeissään kaikesta muusta (iso kenttä, ratahenkilöt, tuomari, yleisö jne.) tuolla kisoissa, että ohjaajan seuraaminen tuppaa unohtua ja sitten tulee käännökset ym. vähän yllätyksenä. A-este oli tällä kertaa radalla vetävin este, viimeksi piti moikata tuomari. Juralle aletaan treeneissä palkata enemmän ohjauksiin tuloa ja lähtöö treenataan myös :D
Yllättävän hyvä ajatus sillä kuitenkin oli kontakteilla, nämä oli kuitenkin vasta toiset kisat agilityradoilla. Jura luisui myös naama edellä nurmen pintaa yhdellä radalla, olisi pitänyt malttaa antaa sen laskeutua kakkoshyppy ennen rintaman kääntöä, tosin oiskohan se sitten tullut jo päin ohjaajaa? Viimeinen rata olis ollu nolla, jos en olis hätäilly kepeillä. Siitäkin huolimatta sijoituttiin 1. sijalle, koska muutkaan eivät saaneet parempia tuloksia :D
Juran radat kisoista:
Lopputulemana näistä kisoista mietin, että hauska kisata ja treenata eri kehitysvaiheessa olevia koiria. Niitin kanssa on jo treenailtu vuoden verran yhdessä ja alan tuntea sen jo aika hyvin ja usein asiat, mitä kisoissa tulee esille on aika pieniä treenattavia asioita tai sitten koira tekee kaiken hienosti ja se treeninakki iskeekin mulle eli ohjata paremmin, liikkua paremmin, ajoittaa paremmin. Pystyä itse olemaan koiran osaamisen tasolla.
Sitten taas nuo nuoremmat koirat, niin niillä sitten onkin paljon enemmän asioita, jotka nimenomaan ovat koiran osaamattomuutta ja kokemattomuutta, ei osaa jotain asiaa vaikkapa ohjausta lainkaan, ei pysty tekemään esim. kontaktisuoritusta tai pysymään lähdössä siinä tilanteessa, paikassa tai siinä vireessä. Uskon, että koira kyllä yrittää parhaansa aina ja toimii sen mukaan, mitä on koulutettu tai jätetty kouluttamatta.
Kisoissa on kuitenkin hyvin paljon muuttuvia tekijöitä, joita treeneissä ei useinkaan ole esimerkiksi ratahenkilöt ja tuomari, heidän sijoittuminen ja liikkuminen radalla, kuulutukset, lämmityslaitteiden äänet, esteet ja pohja voivat olla erilaisia ja koko kisapäivän ja paikan tunnelma, hälinä sekä ohjaajan käyttäytyminen, kiire, jännittäminen.
Kisoista kuitenkin saa aina loistavaa tietoa omasta ja koiran sen hetkisestä tasosta ja osaa suunnitella treenejä. Ratojen videointi on mahtijuttu, koska eipä siinä tilanteessa aina ehdi havaita, että miksi joku asia ei onnistunut. Pelkästään kisaamalla ilman oikeisiin asioihin kohdistettua treeniä tulokset ovat enemmän tuurista kiinni (ehkä se tällä kertaa osuu kontaktille ja jospa se tänään pysyis siellä lähdössä). Kisaaminen on myös kovin pieni osa agilityharrastusta, joten kannattaa oppia nauttimaan treenaamisesta ja nimenomaan siitä täsmätreenaamisesta, miksi kuluttaa omaa aikaa ja koiran voimavaroja ratatreeniin, jos ongelma on jossain aivan muussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti