Kisoja, kisoja ja lisää kisoja!

Oltiin Niitin kanssa kisaamassa Masalassa 4.2 lauantaina. Ei jäänyt reissusta juuri jälkipolville kerrottavaa, kolme hyllyä. Radoissa oli toki hyviäkin pätkiä, mutta yksi asia kirkastui meidän osaamisesta; me ei osata takaakiertoja ja tarkemmin sanoen niissä ongelma on liikkeestä luopuminen, eli Niitti tiputtaa estelukituksen, jos lähden liikkumaan lähetyksen jälkeen. Näitähän me nyt sitten aletaan treenata! Huomasin myös, että kun oltiin kauempana kisoissa eikä tuttuja ollut montaa paikalla tuntui kisapäivä jotenkin todella pitkältä. Voisi kuvitella, että pystyisi paremmin keskittymään omaan suoritukseen, jos ei ole liikaa seuraa, mutta minulla taitaa mennä toisinpäin :D.

Reissun paras huomio oli kyllä ehdottomasti se, että Niitti on oppinut rauhoittumaan. Rauhoittumisella tarkoitan sitä, että se osaa itse laskea virettään kun joutuu odottamaan vuoroa, eikä kuppi mene nurin radalle mennessä tai radalla virheen sattuessa. Tätä on ahkerasti treenattu ja todella selkeästi on koiran käytös muuttunut parempaan, keskittyminen itse rataan on parempi, kun ei pää käy ylikierroksilla koko ajan :)

Tähän voisinkin laittaa videon, kun Ryyppy meidän saksanseisojapentu harjoittelee rauhoittumisalustalle menoa. Tätä ei ole edes tehty kovin paljon ja nyt on jo hauska huomata, että se saattaa käydä esim. vessan matolle maate oma-aloitteisesti. Tuo alusta helpottaa aluksi koiraa hahmottamaan asian. Samaa voisi treenata vaikka häkin kanssa.

Lauantaina 11.2 oltiin vuorostaan kisaamassa TSAUn hallilla. Tuttu halli ja paljon tuttuja paikalla ja paljon mukavampaa oli, kun ei yksin tarvinnut nyhjätä. Treeniryhmäläisetkin teki hienoja tuloksia, kaksi luokkanousuakin tuli. Niin se vaan oikeiden asioiden treenaaminen kannattaa, niin kuin Juran kanssa ohjaukseen tulo treenit. Meno oli huomattavasti hallitumpaa kuin edellisissä kisoissa :)
Itselleni asetin haasteen juosta kuusi rataa kolmella koiralla ja jokainen rata eri, mukana Jura 1-luokassa ja Amigo ja Qelmi 2-luokassa. Tuloksena kolme nollaa, kaksi vitosta ja yksi hylly. Muistin kaikki radat :D

Jura tosiaan oli todella positiivinen yllätys, toki siellä nyt vielä muutamassa mutkassa meinasi valua pitkäksi, mutta pääsääntöisesti oli kuulolla tosi hyvin. Eka radalta jo oli nolla tosi lähellä, mutta viimeinen rima tippui, en saanut käännettyä sitä ihan niin tiukasti edelliselle hypylle, joten tuli vähän huonossa linjassa vika esteelle. Toinen rata oli hyvä, yhdessä kohdassa meinasin myöhästyä pahasti, mutta pelastin ja kalastin koiran esteelle ja siitä nolla ja eka luva :)

Juran radat TSAU 11.2.2017

Amigo paineli hyppyradan omaa hurjaa tahtiaan, kovin kävi kuumana radalla. Ehkä kotona olevien narttujen juoksutkin voi vaikuttaa nuoren pojan mielialaan. Hyppäriltä pieni taistelu nolla ja eka luva 2-luokasta. Agilityrata sitten menikin kaikkien kontaktien osalta vallan rallatteluksi, jopa lentokeinu saatiin aikaan, mitä tuo ei ole tainnut vielä aiemmin tehdäkään. No näitähän me nyt sitten treenataan, kontakteja, malttia ja hallintaa :D

Amigon hyppyrata TSAU 11.2.2017

Qelmi pääsi pitkästä aikaa kisaamaan ja kyllä olikin taas kivaa. Qelmin rauhoittumistreenit ovat myös tuottaneet tulosta ja sujuvasti käy maate tuolla agilityhallissa, kun ei tapahdu mitään. En todellakaan koe, että tuo koiran rauhoittuminen muuna aikana kuin radalla veisi mitenkään puhtia pois kilpailusuorituksesta vaan ennemmin päin vastoin. Radalla jaksaa keskittyä, kun ei ole tarvinnut tuhlata energiaa turhaan häsläämiseen radan ulkopuolella. Eka radalla tehtiin nolla ja ensimmäinen luva 2-luokasta. Qelmin toka radan virhe tuli, kun unohdin, että sehän on paljon kuuliaisempi ja otin liian tiukkaan haltuun, mistä kielto. Tästä on hyvä jatkaa treenejä, pitäisi vaan luottaa vielä enemmän koiraan :)

Qelmin radat TSAU 11.2.2017

Henri Luomala oli ottamassa kuvia kisoissa ja jokainen mun kisakoirista pääsi kuviin. Jurasta tulikin ekat agilitykisakuvat :)

Henri Luomalan kuvia kisoista TSAU 11.2.2017

Kisoissa ATT:llä 28. ja 29. tammikuuta

Siinähän se meni kaksi päivää kisoissa sutjakkaasti. Tuli juostua yhdeksän starttia. Lauantaina oli Niitin 3-luokan kisat ja sunnuntaina Jura ja Amigo 1-luokassa.

Niitin kanssa juostiin kolme rataa ja jos nyt pikaista analyysia radoista tekee, niin koira alkaa olla osaamiseltaan aika hyvällä tasolla, muutaman kontaktin olisi voinut ottaa huolellisemmin. Jokaisella radalla tulleet suoritusvirheet olivat ohjaajan eli minun aikaansaannoksia :D

Ensimmäisellä radalla katsoin, että menee pitkäksi ja sujahtaa putkeen ja jotenkin tuli jäätyminen ja hypylle ajateltu päällejuoksu oli jotain aivan muuta, käsittämätöntä räpellystä ehkäpä, onks se joku ohjauskuvio?!
Toisella radalla oli niin hyvä meininki ja fiilis, mutta hutilointi hypylle lähetyksessä ja koira lipsahti takaakiertoon. En sitä siinä enää viitsinyt alkaa omaa mokaani korjailla, kun oli niin hyvä vauhti päällä, että jatkoin surutta seuraavalle esteelle ja siitä tietty hylätty.
Viimeinen rata oli myös hyvä, mutta liian hätäinen valssi juuri koiran ollessa rimalla ja rima tippui.

Tässä nämä kolme Niitin rataa videoituna:

Sunnuntaina jatkettiin 1-luokassa Amigon ja Juran kanssa. Amigossa tykkään sen estehakuisuudesta ja tietyllä tapaa rennon ja vaivattoman näköisestä etenemisestä, toki ohjaajan pitää osata ja ehtiä kertoa minne mennään ja hidas tuo koira ei tosiaan ole! Jura on vielä melkoinen sählä, mutta kun miettii mistä aloitettiin, niin siihen nähden se oli lähes hallinnassa radalla :D

Amigo teki kaksi voittonollaa, joista sitten luva ja serti sekä nousu 2-luokkaan. Kunnollisista kontakteista ei ollut tietoakaan ja niitä aletaan nyt hioa kuntoon ennen kuin isommin 2-luokassa kisaillaan. Toisella radalla Amigo liukastui ja luisui päin keppiä aika ikävän näköisesti. Herkempi koira ei varmasti olisi enää pujotellut, mutta tuo on aika kovapäinen verrattuna vaikka Niittiin, joka on tosi pehmeä luonteeltaan.

Tässä Amigon videot kisoista:

Juran kanssa oltiin ekaa kertaa tuolla kisaamassa ja eihän se oo tainnu olla muuten ikinä missään muualla kisoissa, kuin kolme kertaa aiemmin TSAU:n hallissa. Se on vielä niin innoissaan ja ihmeissään kaikesta muusta (iso kenttä, ratahenkilöt, tuomari, yleisö jne.) tuolla kisoissa, että ohjaajan seuraaminen tuppaa unohtua ja sitten tulee käännökset ym. vähän yllätyksenä. A-este oli tällä kertaa radalla vetävin este, viimeksi piti moikata tuomari. Juralle aletaan treeneissä palkata enemmän ohjauksiin tuloa ja lähtöö treenataan myös :D
Yllättävän hyvä ajatus sillä kuitenkin oli kontakteilla, nämä oli kuitenkin vasta toiset kisat agilityradoilla. Jura luisui myös naama edellä nurmen pintaa yhdellä radalla, olisi pitänyt malttaa antaa sen laskeutua kakkoshyppy ennen rintaman kääntöä, tosin oiskohan se sitten tullut jo päin ohjaajaa? Viimeinen rata olis ollu nolla, jos en olis hätäilly kepeillä. Siitäkin huolimatta sijoituttiin 1. sijalle, koska muutkaan eivät saaneet parempia tuloksia :D

Juran radat kisoista:

Lopputulemana näistä kisoista mietin, että hauska kisata ja treenata eri kehitysvaiheessa olevia koiria. Niitin kanssa on jo treenailtu vuoden verran yhdessä ja alan tuntea sen jo aika hyvin ja usein asiat, mitä kisoissa tulee esille on aika pieniä treenattavia asioita tai sitten koira tekee kaiken hienosti ja se treeninakki iskeekin mulle eli ohjata paremmin, liikkua paremmin, ajoittaa paremmin. Pystyä itse olemaan koiran osaamisen tasolla.
Sitten taas nuo nuoremmat koirat, niin niillä sitten onkin paljon enemmän asioita, jotka nimenomaan ovat koiran osaamattomuutta ja kokemattomuutta, ei osaa jotain asiaa vaikkapa ohjausta lainkaan, ei pysty tekemään esim. kontaktisuoritusta tai pysymään lähdössä siinä tilanteessa, paikassa tai siinä vireessä. Uskon, että koira kyllä yrittää parhaansa aina ja toimii sen mukaan, mitä on koulutettu tai jätetty kouluttamatta.
Kisoissa on kuitenkin hyvin paljon muuttuvia tekijöitä, joita treeneissä ei useinkaan ole esimerkiksi ratahenkilöt ja tuomari, heidän sijoittuminen ja liikkuminen radalla, kuulutukset, lämmityslaitteiden äänet, esteet ja pohja voivat olla erilaisia ja koko kisapäivän ja paikan tunnelma, hälinä sekä ohjaajan käyttäytyminen, kiire, jännittäminen.

Kisoista kuitenkin saa aina loistavaa tietoa omasta ja koiran sen hetkisestä tasosta ja osaa suunnitella treenejä. Ratojen videointi on mahtijuttu, koska eipä siinä tilanteessa aina ehdi havaita, että miksi joku asia ei onnistunut. Pelkästään kisaamalla ilman oikeisiin asioihin kohdistettua treeniä tulokset ovat enemmän tuurista kiinni (ehkä se tällä kertaa osuu kontaktille ja jospa se tänään pysyis siellä lähdössä). Kisaaminen on myös kovin pieni osa agilityharrastusta, joten kannattaa oppia nauttimaan treenaamisesta ja nimenomaan siitä täsmätreenaamisesta, miksi kuluttaa omaa aikaa ja koiran voimavaroja ratatreeniin, jos ongelma on jossain aivan muussa :)